Upouusi Samsungin puhelimeni menee rikki juuri takuuajan umpeuduttua…
Vähän yli vuoden vanha kallimmasta päästä oleva kannettavani hajosi kuukausi ennen takuuajan umpeuduttua…
Sattuma vai yhtiöiden strategiaa?
Nykytuotteet on suunniteltu hajoamaan, jotta valmistajien kassavirta ei tyrehtyisi. Ostamanne tuote joko kokee ennenaikaisen vanhenemisen tai se hajoaa ja tässä tapauksessa uuden tuotteen ostaminen on kannattavaa...
En kyllä käsitä, mikä ihme siinä voi olla, että kuluttajaa riistetään näin? Tuotteen kuuluisi kestää vuosikymmeniä, niin kuin ennen vanhaa! Muutoin hukumme tuottamaamme romuun alle aikayksikön. Puhumattakaan resursseista, joita tuhlaamme ko. tuotteen valmistamiseen...
Lyhykäisyydessään homman nimi on tämä: jo vuosikymmenien ajan tuotteita on suunniteltu ja valmistettu niin, että ne kestävät vain tietyn ajan, eikä niin kauan kuin ne olisi mahdollista suunnitella kestämään.
Tätä kutsutaan nimellä suunniteltu vanheneminen - Suunniteltu vanheneminen on kulutustuotteiden teolliseen suunnitteluun tai muotoiluun liittyvä ilmiö, jossa tuotteen valmistaja rajoittaa tietoisesti tuotteen käyttöikää. Näin tehdään yleensä siksi, että kuluttajat joutuisivat uusimaan kulutusosan tai ostamaan uuden tuotteen useammin.
Klassinen esimerkki suunnitellusta vanhenemisesta on hehkulamppu. Suurimmat hehkulamppujen valmistajat kokoontuivat Sveitsin Genevessä 25.12.1924 ja muodostivat kartellin, jossa hehkulampun kestoksi määriteltiin 1000 tuntia, mikä vastaa noin yhden vuoden käyttöä. Sitä ennen lamppujen kestoikää oli tuotekehityksellä onnistuttu jatkamaan jopa 2500 tuntiin. Kartellista käytettiin nimeä Phoebus. [1].
Oma naurettava kokemukseni hiljetäin lampunostosta – ostin 10 kpl uusia lamppuja (myös halogeenit) ja niistä puolet palasivat vain pari viikkoa, loput kestivät kuukauden…Ja ostasumma oli 25€. Aika kallista iloa ja valoa...
Laitteen elinikää voidaan näköjään lyhentää monin tavoin. Televisioissa ja tietokoneissa voidaan kuumuutta huonosti sietävät kondensaattorit sijoittaa herkästi kuumenevaan paikkaan. Laitteen akku voidaan tehdä kiinteäksi, jolloin akun vioittuminen tekee laitteesta lähes käyttökelvottoman. Väitetään, että printtereistä ja kahvikoneista on löydetty laskureita, jotka pysäyttävät koneen toiminnan 18 000 printin tai 3 000 kahvikupillisen jälkeen. Valmistajat laskevat laitteille käyttöiän. Laskennalliset eliniät ovat todennäköisyyksiä isolle joukolle laitteita: kuinka monta prosenttia enintään vioittuu tietyn ajan kuluessa. Yleensä ei kuitenkaan voida osoittaa, että laite osaisi vioittua itsestään.[2]
Näin ollen koko länsimainen markkinatalous perustuu tuotteiden suunniteltuun vanhenemiseen.
Aihe on tuttua myös nailonsukkahousuista, jotka alkuun olivat valtavan kestäviä. Johtajat tajusivat kuitenkin tehneensä virheen: eihän myyntiä tule tarpeeksi, jos yksi nainen tarvitsee vain yhdet sukkahousut! Näin johtajat käskivät tuotantotiimiä valmistamaan huonompilaatuisia sukkahousuja. Näin saatiin aikaan tänä päivänäkin hauraat, meille kaikille tutut sukkikset.
Kulutustuotteiden tehokas mainonta saa meidät uskomaan, että ilman uutta tuotetta emme ole onnellisia, tarpeellisia, haluttavia, uskottavia… Tämä pätee kaikkiin kulutustuotteisiin, myös vaatteisiin. Uusia vaatteita syydetään kauppoihin ostettavaksemme valtavalla vauhdilla, eikä siinä tohinassa laadulla tai kestävyydellä ole mitään väliä – sillä eihän vaatteita ole tarkoituskaan pitää kauaa!
Se on loppumaton noidankehä joten kuluttajana meidän pitää toimia! Helppoa tämä ei kuitenkaan ole, sillä on hankala tehdä fiksuja ostopäätöksiä, jos kaupasta löytyy vain huonoja vaihtoehtoja. Kannattaakin ostaa vähemmän, ja niin laadukasta ja pitkäikäistä kuin vain löytää. Ja ennen kaikkea välttää muotihömpötyksiä ja vaatia laadukkaampia tuotteita!
Mitä tarkoittaa sitten tuotetakuu?
Näin sanoo kuluttajavirasto: Laki ei määrää antamaan takuuta. Jo kuluttajansuojalaki turvaa kuluttajalle tietyt perusoikeudet virhetilanteissa. Takuun antaminen on vapaaehtoista ja sitä käytetään myyntivalttina yleisesti kodinkoneiden ja elektroniikan kaupassa (klikka otsikkoa!)
Näin sanoo kuluttajavirasto: Laki ei määrää antamaan takuuta. Jo kuluttajansuojalaki turvaa kuluttajalle tietyt perusoikeudet virhetilanteissa. Takuun antaminen on vapaaehtoista ja sitä käytetään myyntivalttina yleisesti kodinkoneiden ja elektroniikan kaupassa (klikka otsikkoa!)
Jos ette ole jo törmänneet missään dokumenttiin hehkulamppuhuijauksesta, kannattaa se katsoa nyt tässä postauksen lopussa.
Dokumenttia (tekstitys on suomeksi) oli ilo katsoa koska aihetta suunnitellusta vanhenemisesta oli käsitelty riittävän laajasti ja mielenkiintoisesti.
Nimessä mainittu rakas hehkulamppumme on vain yksi esimerkki ja suunnitellun vanhenemisen ensimmäisiä uhreja, jolloin sopii oikein hyvin koko dokumentin otsikoksi.
Huijataanko meitä? Tietenkin. Haittaako se meitä? Sinä päätät.
Hehkulampustakin on jo patentoitu versio, jonka paloaika on 100 000 tuntia! Kukaan ei vain valmista sitä. Aiemmin hehkulamput kestivät isältä pojalle. Todisteena vanhan ajan laadusta dokumentissa esitellään hehkulamppu, joka on valaissut kalifornialaista paloasemaa yhtäjaksoisesti jo yli 110 vuotta.
1920-luvulle tultaessa lampputehtailijat huomasivat, ettei kilpailu pitkäikäisillä lampuilla kannattanut. Niinpä yhteisesti sovittiin 1000h katosta ja keksijänerot pantiin huonontamaan tuotteitaan. Tavallisille lampuntekijöille tämä oli kuitenkin ilouutinen, lamppuja kulutettiin yhä enemmän, työpaikat säilyivät. Pandoran lipas avattiin yhteistoimin. ..
Lampputehtailijoiden jalanjäljissä seurasi sittemmin koko markkinatalous. Tuotteet suunnitellaan hajoamaan parissa vuodessa, korjausmahdollisuutta ei käytännössä ole.
Dokumenttia (tekstitys on suomeksi) oli ilo katsoa koska aihetta suunnitellusta vanhenemisesta oli käsitelty riittävän laajasti ja mielenkiintoisesti.
Nimessä mainittu rakas hehkulamppumme on vain yksi esimerkki ja suunnitellun vanhenemisen ensimmäisiä uhreja, jolloin sopii oikein hyvin koko dokumentin otsikoksi.
Huijataanko meitä? Tietenkin. Haittaako se meitä? Sinä päätät.
Hehkulampustakin on jo patentoitu versio, jonka paloaika on 100 000 tuntia! Kukaan ei vain valmista sitä. Aiemmin hehkulamput kestivät isältä pojalle. Todisteena vanhan ajan laadusta dokumentissa esitellään hehkulamppu, joka on valaissut kalifornialaista paloasemaa yhtäjaksoisesti jo yli 110 vuotta.
1920-luvulle tultaessa lampputehtailijat huomasivat, ettei kilpailu pitkäikäisillä lampuilla kannattanut. Niinpä yhteisesti sovittiin 1000h katosta ja keksijänerot pantiin huonontamaan tuotteitaan. Tavallisille lampuntekijöille tämä oli kuitenkin ilouutinen, lamppuja kulutettiin yhä enemmän, työpaikat säilyivät. Pandoran lipas avattiin yhteistoimin. ..
Lampputehtailijoiden jalanjäljissä seurasi sittemmin koko markkinatalous. Tuotteet suunnitellaan hajoamaan parissa vuodessa, korjausmahdollisuutta ei käytännössä ole.
Lisäksi pidempi elinikä voidaan saavuttaa vain tehokkuuden kustannuksella: sähköä haaskautuu enemmän lämmöksi ja valoa syntyy vähemmän. Pitkäikäisiä lamppuja tehtäisiin enemmänkin, jos jonkun kannattaisi niitä osta muuallekin kuin oopperan kattoon.
Oikea hehkulamppuhuijaus on se, että EU kieltää hehkulamput, vaikka eräisiin käyttötarkoituksiin ne olisivat ekologisempia kuin ongelmajätettä tuottavat energiansäästölamput.
Jos ihmiset eivät vaivaudu lukemaan Tekniikan maailmasta tai Hesarista tuotteiden kestävyyksiä eivätkä usko mainonnassa annettuihin kestävyystakuisiin tai eivät piittaa kestävyydestä, tuottajan kannattaa painottaa optimoinnissaan enemmän hintaa ja laatua ja vähemmän kestoikää. Eliniän pidentämisen eteen ei ehkä kannata nähdä juurikaan vaivaa.
Joillain merkeillä kuitenkin elinikä on tunnettu valttikortti. On kuluttajan oma valinta, ostaako hän tällaisen vai halvan – miksi ostaa kestävä, kalliimpi kännykkä, jos voi ostaa nyt halvan ja parin vuoden päästä jo haluaakin älykkäämmän, nopeamman tai pienemmän kännykän, kun niitä silloin saa parempina ja halvempina?
Valmistajien kannattaa myös uutta mallia tuottaessaan yrittää keksiä sille ominaisuuksia, jotka tekevät sen muodikkaaksi ja saavat vanhat mallit näyttämään epämuodikkailta, vanhanaikaisilta, luusereilta. Tämä on osasyy sille, että jatkuvasti kehitetään kevyempiä, pienempiä ja ohuempia kännyköitä, uusia ohjelmia jne. Toisaalta ne oikeastikin palvelevat kuluttajia.
Jos valtiot asettaisivat tuotteille tiukkoja kestävyysmääräyksiä, ensimmäiset iPhonet eivät olisi edes päässeet myyntiin, koska niiden akut vanhenevat niin nopeasti. Tällöin emme olisi ehkä koskaan kuulleet iPhoneista emmekä siksi tietäisi, mitä kaikkea olisimme menettäneet valtion sääntelyvimman vuoksi.
Joskus yritykset eivät piittaa tuosta, esimerkiksi 2000-luvun alussa Nokia ei vaivautunut menemään mukaan simpukkapuhelinmuotiin, kun patukkapuhelimet olivat sen mielestä ihan yhtä hyviä, ja siksi Nokia menetti markkinaosuuksiaan. Kyse ei ollut pelkästään muodista, vaan esim. naisten käsilaukuissa simpukkapuhelinten kannet suojasivat näyttöä naarmuilta. Teknologian ja muodin kehitys ei ole pelkkää nollasummapeliä vaan se myös hyödyttää asiakkaita oikeasti.
Oikea hehkulamppuhuijaus on se, että EU kieltää hehkulamput, vaikka eräisiin käyttötarkoituksiin ne olisivat ekologisempia kuin ongelmajätettä tuottavat energiansäästölamput.
Jos ihmiset eivät vaivaudu lukemaan Tekniikan maailmasta tai Hesarista tuotteiden kestävyyksiä eivätkä usko mainonnassa annettuihin kestävyystakuisiin tai eivät piittaa kestävyydestä, tuottajan kannattaa painottaa optimoinnissaan enemmän hintaa ja laatua ja vähemmän kestoikää. Eliniän pidentämisen eteen ei ehkä kannata nähdä juurikaan vaivaa.
Joillain merkeillä kuitenkin elinikä on tunnettu valttikortti. On kuluttajan oma valinta, ostaako hän tällaisen vai halvan – miksi ostaa kestävä, kalliimpi kännykkä, jos voi ostaa nyt halvan ja parin vuoden päästä jo haluaakin älykkäämmän, nopeamman tai pienemmän kännykän, kun niitä silloin saa parempina ja halvempina?
Valmistajien kannattaa myös uutta mallia tuottaessaan yrittää keksiä sille ominaisuuksia, jotka tekevät sen muodikkaaksi ja saavat vanhat mallit näyttämään epämuodikkailta, vanhanaikaisilta, luusereilta. Tämä on osasyy sille, että jatkuvasti kehitetään kevyempiä, pienempiä ja ohuempia kännyköitä, uusia ohjelmia jne. Toisaalta ne oikeastikin palvelevat kuluttajia.
Jos valtiot asettaisivat tuotteille tiukkoja kestävyysmääräyksiä, ensimmäiset iPhonet eivät olisi edes päässeet myyntiin, koska niiden akut vanhenevat niin nopeasti. Tällöin emme olisi ehkä koskaan kuulleet iPhoneista emmekä siksi tietäisi, mitä kaikkea olisimme menettäneet valtion sääntelyvimman vuoksi.
Joskus yritykset eivät piittaa tuosta, esimerkiksi 2000-luvun alussa Nokia ei vaivautunut menemään mukaan simpukkapuhelinmuotiin, kun patukkapuhelimet olivat sen mielestä ihan yhtä hyviä, ja siksi Nokia menetti markkinaosuuksiaan. Kyse ei ollut pelkästään muodista, vaan esim. naisten käsilaukuissa simpukkapuhelinten kannet suojasivat näyttöä naarmuilta. Teknologian ja muodin kehitys ei ole pelkkää nollasummapeliä vaan se myös hyödyttää asiakkaita oikeasti.
Miten kodinkoneet? Printteri hajoaa, älypuhelin mykistyy ja pesukone alkaa yskiä takuuajan umpeutuessa? Yritykset valmistavat tavaraa, jonka on tarkoituskin hajota - vain, jotta bisnes pyörisi paremmin!
Firmat hyötyvät, mutta kuluttaja ja ympäristö kärsivät.
Varmaan jokaisella on esimerkkejä – oma kokemukseni : vuonna 1978 valmistettu pesukone, pyöritti pyykkejä tunnollisesti 23 vuotta. Seuraava, uusi masiina, väsähti työhönsä jo seitsemän vuoden jälkeen. Kun tilataan korjaaja paikalle, tuomio on tyly: ei voi korjata, osta uusi.
Julkinen salaisuus on nyt myös se että printtereihin on asennettu laskuri, joka laskee tulostettujen sivujen määrää. Kun tietty määrä tulosteita on otettu, laitteet on ohjelmoitu hajoamaan, vaikka ne olisivatkin vielä käyttökunnossa.
Alla olevassa videossa näytetään, kuinka tulostimen laskurin saa nollattua internetistä ladattavalla ohjelmalla. Sen jälkeen printteri toimii taas moitteettomasti.
Näin olleen kestokulutushyödykkeitä on nykyään hädin tuskin olemassa.
Kertakäyttöyhteiskunnassamme on hyväksytty ajatus, että tavarat pitää jatkuvasti uusia.
Sen lisäksi, että valmistajat ovat lyhentäneet tietoisesti tuotteidensa elinikää, ne ovat myös tehneet tavaroiden korjaamisesta lähes mahdotonta. Usein varaosia ei ole saatavilla, ja kuluttaja on pakotettu ostamaan rikkoutuneen laitteen tilalle uusi. Ja jos korjauspalveluita onkin, hekin pelaavat valmistajien pussiin.
Kun viet auton korjattavaksi, koko systeemi pitää vaihtaa, vaikka vain pieni osa olisi rikki,. Eli kuluttajia huijataan lähes aina, mutta kyse ei kuitenkaan ole pelkästään valmistajien salaliitosta. Yritysten ei yksinkertaisesti kannata valmistaa pitkäkestoisia tuotteita ja niiden varaosia, koska tekniikka kehittyy kiihtyvästi: autoista ja puhelimista tulee markkinoille jatkuvasti päivitettyjä versioita, ja vaatemuodit muuttuvat.
Tuotemallien elinkaari on lyhentynyt, sillä tuotteet alkavat näyttää kuluttajista nopeammin vanhanaikaisilta muun muassa mainonnan vuoksi. Jos tuote ei hajoa ajallaan, niin ainakin se on vanha ja päivittämätön ja kuluttaja jos haluaa uusia ominaisuuksia esim. puhelimeensa hänen on ostettava uusi... vaikkakin vanha olisi edelleen hyvässä hapessa. Surullista, että nykymarkkinoilla ei varmaan muunlaisia tuotteita olekaan...
Vai oletteko huomanneet mitään eroa tuotteiden, jotka valmistettu 80-luvulla tai ennen ja tuotteiden 90-luvun jälkeen? 2000-luvulla tilanne on suorastaan pahentunut. Suuret valmistajat ovat entistä enemmän rahan ahneita.
Firmat hyötyvät, mutta kuluttaja ja ympäristö kärsivät.
Varmaan jokaisella on esimerkkejä – oma kokemukseni : vuonna 1978 valmistettu pesukone, pyöritti pyykkejä tunnollisesti 23 vuotta. Seuraava, uusi masiina, väsähti työhönsä jo seitsemän vuoden jälkeen. Kun tilataan korjaaja paikalle, tuomio on tyly: ei voi korjata, osta uusi.
Julkinen salaisuus on nyt myös se että printtereihin on asennettu laskuri, joka laskee tulostettujen sivujen määrää. Kun tietty määrä tulosteita on otettu, laitteet on ohjelmoitu hajoamaan, vaikka ne olisivatkin vielä käyttökunnossa.
Alla olevassa videossa näytetään, kuinka tulostimen laskurin saa nollattua internetistä ladattavalla ohjelmalla. Sen jälkeen printteri toimii taas moitteettomasti.
Näin olleen kestokulutushyödykkeitä on nykyään hädin tuskin olemassa.
Kertakäyttöyhteiskunnassamme on hyväksytty ajatus, että tavarat pitää jatkuvasti uusia.
Sen lisäksi, että valmistajat ovat lyhentäneet tietoisesti tuotteidensa elinikää, ne ovat myös tehneet tavaroiden korjaamisesta lähes mahdotonta. Usein varaosia ei ole saatavilla, ja kuluttaja on pakotettu ostamaan rikkoutuneen laitteen tilalle uusi. Ja jos korjauspalveluita onkin, hekin pelaavat valmistajien pussiin.
Kun viet auton korjattavaksi, koko systeemi pitää vaihtaa, vaikka vain pieni osa olisi rikki,. Eli kuluttajia huijataan lähes aina, mutta kyse ei kuitenkaan ole pelkästään valmistajien salaliitosta. Yritysten ei yksinkertaisesti kannata valmistaa pitkäkestoisia tuotteita ja niiden varaosia, koska tekniikka kehittyy kiihtyvästi: autoista ja puhelimista tulee markkinoille jatkuvasti päivitettyjä versioita, ja vaatemuodit muuttuvat.
Tuotemallien elinkaari on lyhentynyt, sillä tuotteet alkavat näyttää kuluttajista nopeammin vanhanaikaisilta muun muassa mainonnan vuoksi. Jos tuote ei hajoa ajallaan, niin ainakin se on vanha ja päivittämätön ja kuluttaja jos haluaa uusia ominaisuuksia esim. puhelimeensa hänen on ostettava uusi... vaikkakin vanha olisi edelleen hyvässä hapessa. Surullista, että nykymarkkinoilla ei varmaan muunlaisia tuotteita olekaan...
Vai oletteko huomanneet mitään eroa tuotteiden, jotka valmistettu 80-luvulla tai ennen ja tuotteiden 90-luvun jälkeen? 2000-luvulla tilanne on suorastaan pahentunut. Suuret valmistajat ovat entistä enemmän rahan ahneita.
Mitä kuluttaja voi tehdä?
- Ei paljon mitään. On individualismin harha, että kuluttaja viime kädessä päättää, mitä markkinat tuottavat. Varsinkin suomalaisen vaikutusmahdollisuudet ovat olemattomat, koska monia hyödykkeitä televisioista autoihin valmistavat vain ylikansalliset yritykset.
Muutos on silti mahdollista. Hehkulamppuhuijaus-dokumentissa amerikkalaiset kuluttajat pakottivat joukkokanteellaan Applen antamaan iPodien akuille kahden vuoden takuun.
Mielestäni ilman yletöntä kuluttamista olisi edelleen olemassa kauppakeskuksia, töitä sekä ammatteja. Olisi toimivia kaupunkeja ja yhteisöjä missä keskityttäisi myymään sekä ostamaan tavaroita mitkä eivät muuttaisi maapallosta irtirevittyjä luonnonvaroja ongelmajätteeksi tällä samalla huimalla vauhdilla millä nyt mennään.
Uudet tuotteet olisivat kestäviä. Muotoilu tyylikästä ja ajatonta. Uuden designin luominen joka kolmas kuukausi olisi so last season. Tavaroita voisi kierrättää entistä paremmin koska niiden arvo ei laskisi niin rajusti. Niitä voisi korjata ja lopullisesti rikki menneet kierrätettäisi aivan uusiin tarkoituksiin.
Uusien, sekundatuotteiden kokoonpanolinjojen työntekijät siirtyisivät ihmisystävällisempiin ammatteihin. Kauppakeskuksesta löytyisivät korjaajat, ompelijat, käsityöläiset sekä lähiruuan tuottajat. Hierojat, kampaajat, apteekkarit. Tällöinhän tuotteet kestäisivät ilman ylimääräisiä kuluja. Tällöin myös tietysti yritysten tulokset romahtaisivat pidemmän päälle, mutta mielestäni saisivatkin romahtaa.
Mutta lähes ikuisesti kestäviä hehkulamppuja ja rikkimenemättömiä sukkahousuja ei myydä, vaikka niitä on osattu valmistaa jo pitkään.
Tiedän että on olemassa suuret määrät ihmisiä joiden mielestä vain jokainen uusi tuote on hyväksyttävä. Ja niitä uusia tuotteita pitää olla paljon. Vaatekappaletta ei saa käyttää yli kymmentä kertaa eikä ainakaan kahtena päivänä peräkkäin. Puhelin pitää vaihtaa uuteen vähintään joka vuosi ja auto viimeistään viiden vuoden päästä. Asunto pitää olla isompi kuin naapurilla, jääkaappi aina täynnä ruokaa.
Bensaa ja sähköä kuuluu kuluttaa niin paljon kuin vain elämänsä aikana ehtii, jatkuvasti siis. Kirjastot ja kirpputorit haisevat, kierrätys yleensäkin on kerta kaikkiaan aivan pe…tä. Bussit eivät ole koskaan vaihtoehto yksityisautoilulle, kimppakyydit ovat köyhille.
Yleensäkin aivan kaikkea käytetään ja ostetaan yli oman tarpeen ja loput heitetään pois - käyttämätön, kaapissa lojunut hyvä tuote tai ylijäämä, pilalle mennyt ruoka. Samaan roskalaatikkoon. Mieluummin niin ettei kukaan muu saa siitä itselleen uusvanhaa ja toimivaa, vaan tavarat rikotaan ja heitetään lukollisiin laatikoihin. Tai sitten jätetään vain lojumaan siihen missä kohtaa ne muuttuvat itselle tarpeettomiksi.
Minusta meidän pitäisi ihmislajina myöntää saavutuksemme (kuten kyky valmistaa kestäviä tuotteita ja kehittää niitä nopeasti) eikä vain yrittää ylläpitää tätä sairasta systeemiä, missä tuotteita vanhennetaan ennenaikaisesti ja keksintöjä pantataan...
Onko suunniteltu vanheneminen sitten laillista?
Onko tuotteen suunniteltu vanheneminen laillista silloin, kun se ei perustu vain tarkoituksellisen huonoon valmistamiseen, vaan tuotteeseen varta vasten lisättyyn laskurityyppiseen mekanismiin, joka lopettaa tuotteen toiminnan ennalta määritellyn käyttöajan jälkeen? Onko valmistaja tai myyjä velvollinen kysyttäessä kertomaan, jos tuotteessa on tuollainen mekanismi?
Kysymyksestä tulee mieleen, että kysyjä tarkoittaa varmaan tulostimia ja/tai kopiokoneita? Yleensä nimittäin on kyse printtereistä, kun puhutaan ohjelmoidusta vanhenemisesta eli laitteeseen asennetusta mikrosirusta, joka määrittää hetken jolloin laite lakkaa toimimasta. Moisen mikrosirun olemassaolo voi tulla kuluttajalle (ja jopa myyjälle) yllätyksenä, mutta laitevalmistajat eivät välttämättä sitä minään salaisuutena pidä. Epson printtereiden valmistaja toteaakin aiheesta näin: " Tulostimemme on varustettu tyynyillä, jotka imevät ylimääräistä mustetta. Ne on vaihdettava säännöllisesti toimiakseen kunnolla. Jotta suurempaa vahinkoa ei pääse käymään, on laitteissamme laskuri, joka tarkkailee mustetyynyn kuntoa. Kun tyyny tulisi vaihtaa lakkaa tulostin toimimasta. Tyynyn vaihto kuuluu takuuseen."
Ko. suunniteltu vanheneminen ei ole laitonta, jos se on perusteltua niin kuin tulostimien kanssa, eikä myyjäliikkeen tarvitse olla tietoinen moisesta ottaen huomioon suunnitellun vanhenemisen laajuuden markkinoilla elektroniikasta yksittäisiin nauloihin. Laitteiden takuu ja kestoaika eivät ole muutenkaan lakiasioita. Takuu on myyjäliikkeen, maahantuojan tai valmistajan antama vapaaehtoinen lisäetu. Kuluttajavirasto tähdentää kuitenkin, että myyjäliike on ensisijaisesti vastuussa myymästään tavarastaan, kunnosta, tuotevirheistä ja niiden takuuhuolloista.
Kuluttajavirastolla on myös näkemyksensä laitteen kestoiästä. Heidän sivuillaan kerrotaan, että kuluttajalla on oikeus odottaa laitteen kestävän normaalikäytössä realistisen kestoikänsä ajan. Kodinkoneiden takuuaika on usein 1-2 vuotta. Niiden odotettavissa oleva kestoikä on kuitenkin yleensä huomattavasti pidempi. Jos laite rikkoutuu heti takuuajan jälkeen, asiakas voi vedota kestoikään.
Mitä me kuluttajat voimme tehdä?
Me emme voi muuttaa lakeja tai estää yrityksiä käyttämästä tuotteidensa suunnittelussa tätä konseptia. Me voimme osoittaa, että on olemassa kuluttajaryhmä, joka haluaa tuotteiden kestävän ja on valmis maksamaan siitä mikäli se sitä edellyttää. Jos haluat ilmaista tukesi, liity mukaan joukkoon!
Em. facebook sivulla vaaditaan kestäviä tuotteita! https://www.facebook.com/events/193668910661009/
Ja lopuksi tämä luvattu video!
- Ei paljon mitään. On individualismin harha, että kuluttaja viime kädessä päättää, mitä markkinat tuottavat. Varsinkin suomalaisen vaikutusmahdollisuudet ovat olemattomat, koska monia hyödykkeitä televisioista autoihin valmistavat vain ylikansalliset yritykset.
Muutos on silti mahdollista. Hehkulamppuhuijaus-dokumentissa amerikkalaiset kuluttajat pakottivat joukkokanteellaan Applen antamaan iPodien akuille kahden vuoden takuun.
Mielestäni ilman yletöntä kuluttamista olisi edelleen olemassa kauppakeskuksia, töitä sekä ammatteja. Olisi toimivia kaupunkeja ja yhteisöjä missä keskityttäisi myymään sekä ostamaan tavaroita mitkä eivät muuttaisi maapallosta irtirevittyjä luonnonvaroja ongelmajätteeksi tällä samalla huimalla vauhdilla millä nyt mennään.
Uudet tuotteet olisivat kestäviä. Muotoilu tyylikästä ja ajatonta. Uuden designin luominen joka kolmas kuukausi olisi so last season. Tavaroita voisi kierrättää entistä paremmin koska niiden arvo ei laskisi niin rajusti. Niitä voisi korjata ja lopullisesti rikki menneet kierrätettäisi aivan uusiin tarkoituksiin.
Uusien, sekundatuotteiden kokoonpanolinjojen työntekijät siirtyisivät ihmisystävällisempiin ammatteihin. Kauppakeskuksesta löytyisivät korjaajat, ompelijat, käsityöläiset sekä lähiruuan tuottajat. Hierojat, kampaajat, apteekkarit. Tällöinhän tuotteet kestäisivät ilman ylimääräisiä kuluja. Tällöin myös tietysti yritysten tulokset romahtaisivat pidemmän päälle, mutta mielestäni saisivatkin romahtaa.
Mutta lähes ikuisesti kestäviä hehkulamppuja ja rikkimenemättömiä sukkahousuja ei myydä, vaikka niitä on osattu valmistaa jo pitkään.
Tiedän että on olemassa suuret määrät ihmisiä joiden mielestä vain jokainen uusi tuote on hyväksyttävä. Ja niitä uusia tuotteita pitää olla paljon. Vaatekappaletta ei saa käyttää yli kymmentä kertaa eikä ainakaan kahtena päivänä peräkkäin. Puhelin pitää vaihtaa uuteen vähintään joka vuosi ja auto viimeistään viiden vuoden päästä. Asunto pitää olla isompi kuin naapurilla, jääkaappi aina täynnä ruokaa.
Bensaa ja sähköä kuuluu kuluttaa niin paljon kuin vain elämänsä aikana ehtii, jatkuvasti siis. Kirjastot ja kirpputorit haisevat, kierrätys yleensäkin on kerta kaikkiaan aivan pe…tä. Bussit eivät ole koskaan vaihtoehto yksityisautoilulle, kimppakyydit ovat köyhille.
Yleensäkin aivan kaikkea käytetään ja ostetaan yli oman tarpeen ja loput heitetään pois - käyttämätön, kaapissa lojunut hyvä tuote tai ylijäämä, pilalle mennyt ruoka. Samaan roskalaatikkoon. Mieluummin niin ettei kukaan muu saa siitä itselleen uusvanhaa ja toimivaa, vaan tavarat rikotaan ja heitetään lukollisiin laatikoihin. Tai sitten jätetään vain lojumaan siihen missä kohtaa ne muuttuvat itselle tarpeettomiksi.
Minusta meidän pitäisi ihmislajina myöntää saavutuksemme (kuten kyky valmistaa kestäviä tuotteita ja kehittää niitä nopeasti) eikä vain yrittää ylläpitää tätä sairasta systeemiä, missä tuotteita vanhennetaan ennenaikaisesti ja keksintöjä pantataan...
Onko suunniteltu vanheneminen sitten laillista?
Onko tuotteen suunniteltu vanheneminen laillista silloin, kun se ei perustu vain tarkoituksellisen huonoon valmistamiseen, vaan tuotteeseen varta vasten lisättyyn laskurityyppiseen mekanismiin, joka lopettaa tuotteen toiminnan ennalta määritellyn käyttöajan jälkeen? Onko valmistaja tai myyjä velvollinen kysyttäessä kertomaan, jos tuotteessa on tuollainen mekanismi?
Kysymyksestä tulee mieleen, että kysyjä tarkoittaa varmaan tulostimia ja/tai kopiokoneita? Yleensä nimittäin on kyse printtereistä, kun puhutaan ohjelmoidusta vanhenemisesta eli laitteeseen asennetusta mikrosirusta, joka määrittää hetken jolloin laite lakkaa toimimasta. Moisen mikrosirun olemassaolo voi tulla kuluttajalle (ja jopa myyjälle) yllätyksenä, mutta laitevalmistajat eivät välttämättä sitä minään salaisuutena pidä. Epson printtereiden valmistaja toteaakin aiheesta näin: " Tulostimemme on varustettu tyynyillä, jotka imevät ylimääräistä mustetta. Ne on vaihdettava säännöllisesti toimiakseen kunnolla. Jotta suurempaa vahinkoa ei pääse käymään, on laitteissamme laskuri, joka tarkkailee mustetyynyn kuntoa. Kun tyyny tulisi vaihtaa lakkaa tulostin toimimasta. Tyynyn vaihto kuuluu takuuseen."
Ko. suunniteltu vanheneminen ei ole laitonta, jos se on perusteltua niin kuin tulostimien kanssa, eikä myyjäliikkeen tarvitse olla tietoinen moisesta ottaen huomioon suunnitellun vanhenemisen laajuuden markkinoilla elektroniikasta yksittäisiin nauloihin. Laitteiden takuu ja kestoaika eivät ole muutenkaan lakiasioita. Takuu on myyjäliikkeen, maahantuojan tai valmistajan antama vapaaehtoinen lisäetu. Kuluttajavirasto tähdentää kuitenkin, että myyjäliike on ensisijaisesti vastuussa myymästään tavarastaan, kunnosta, tuotevirheistä ja niiden takuuhuolloista.
Kuluttajavirastolla on myös näkemyksensä laitteen kestoiästä. Heidän sivuillaan kerrotaan, että kuluttajalla on oikeus odottaa laitteen kestävän normaalikäytössä realistisen kestoikänsä ajan. Kodinkoneiden takuuaika on usein 1-2 vuotta. Niiden odotettavissa oleva kestoikä on kuitenkin yleensä huomattavasti pidempi. Jos laite rikkoutuu heti takuuajan jälkeen, asiakas voi vedota kestoikään.
Mitä me kuluttajat voimme tehdä?
Me emme voi muuttaa lakeja tai estää yrityksiä käyttämästä tuotteidensa suunnittelussa tätä konseptia. Me voimme osoittaa, että on olemassa kuluttajaryhmä, joka haluaa tuotteiden kestävän ja on valmis maksamaan siitä mikäli se sitä edellyttää. Jos haluat ilmaista tukesi, liity mukaan joukkoon!
Em. facebook sivulla vaaditaan kestäviä tuotteita! https://www.facebook.com/events/193668910661009/
Ja lopuksi tämä luvattu video!